Sveitsiläisen luksuskonserni LVMH:n valmistama TAG Heuer Carrera Heuer 02 T ei ole rannekello kalleimmasta päästä, jos ei halvimmastakaan. Se ei edusta kellouniversumin entry leveliä, mutta ei ultraluksustakaan.

Silti se pitää sisällään yhden horologeja aina kiinnostaneen ”komplikaation”, tourbillonin, joka perustelee 5 000 –10 000 euroa kalliimman hinnan ulkoisesti lähes samalta näyttävään sukulais-Carreraan.

Tunnustan heti alkuun alhaisen motiivini: Kellojen erityiskomplikaatioista kiinnostuneena pidin TAGin vajaat kolme vuotta sitten lanseeraamaa tourbillonia lähes pilkkahintaisena.

”Markkinavoittajan ei aina tarvitse ylittää rimaa”

Kukaan Sveitsissä ei ollut vielä tuonut tourbillonia 15 000 euron hintaluokkaan; ja vieläpä vahvaa nousua keskipalkkaisten prestiisibrändiksi tekevän TAG Heuerin mallistossa.

Aiemmin oli ”edullisia” yrityksiä sveitsiläisiltä nähty TAGin alapuolelle sijoittuvilta merkeiltä, mutta reilusti yli 30 000 euron hintaan.

Tyypillisesti tourbillonin häkkeineen on voinut hankkia vaikkapa pienempi brändi myös alihankintana sveitsiläisvalmistajalta ja istuttaa sen pohjakoneistoonsa.

Sveitsiläisyydestä on aina joutunut maksamaan, sillä kiinalaiset ovat jo hyvän aikaa valmistaneet vain muutamalla sadalla eurolla myytäviä tourbillon-rannekelloja.

Niiden käyttäjäkokemukset ovat olleet vaihtelevia. Laadun ja kestävyyden osalta voisi ehkä todeta, että ”urheiluautoa ei voi saada mopon hinnalla”.

Ristiriitainen häkkyrä

Ranskalais-sveitsiläinen horologian kruunaamaton kuningas Abraham-Louis Breguet (1747–1823) kehitti ensimmäisen tourbillon-koneistonsa vuonna 1795 ja patentoi sen 1801.

Jatkuvasti akseleidensa ympäri häkissä pyörivän koneiston käyntilaitteen ja liipottimen ideana on tasapainottaa maan painovoiman vaikutusta kellon käynnissä. Tavoitteena tietenkin mahdollisimman suuri tarkkuus.

Ajatus tourbillonin hyödyistä liittyi luontevimmin rannekelloja edeltävään aikaan ennen 1900-lukua, jolloin isokokoisen kellon tai taskukellon pysyminen pääosin samassa asennossa maanpintaa vasten saattoi tarkkuuteen jotain vaikuttaakin.

Tourbillon-häkin pienentäminen rannekellokokoon onnistui kellonvalmistajilta vasta 1930-luvulla, jolloin ranskalainen LIP rakensi luultavasti ensimmäisen tourbillon-rannekellon prototyypin.

Pitkä taival kaupallisiin rannekelloihin

Riittävän pienikokoisia tourbillon-koneistoja valmistivat hieman myöhemmin myös sveitsiläiset huippubrändit Patek Philippe ja Omega.

Koneistoja ei kuitenkaan sijoitettu rannekellon kuoriin, vaan ne olivat enemmänkin näyttelykapistuksia ja mittelivät tarkkuudesta observatorioiden välisissä kronometrikilpailuissa.

Myöhemmin Omega ”kuoritti” yhden pienenä sarjana aiemmin valmistamansa tourbillon-koneiston rannekellon kuosiin.

Alkuaikoina tourbillon-mekanismin herkkyys ja kalleus lienevät estäneet sen istuttamisen kaupallisiin rannekelloihin.

Erilaisten niin sanottujen kaksi-, kolme- ja neliakselisten tourbillon-kokeiluiden myötä viimeisen 40 vuoden aikana varsinaiset kaupalliset tourbillon-rannekellot ilmestyivät markkinoille vasta 2000-luvulla. Ja merkistä riippuen hinnat olivat tietenkin useista kymmenistä tuhansista euroista kuusinumeroisiin lukuihin.

Tourbillonin vaikutuksesta rannekellon tarkkuuteen voi kiistellä loputtomasti ja aina yhtä hedelmättömästi.

Periaatteessa alati liikkuva rannekäsi tasapainottaa samalla rannekellon tavanomaiseen koneistoon kohdistuvia painovoimia.

Ja ilman tourbilloniakin parhaat koneistot yltävät selvästi alle sekunnin aikavirheeseen vuorokaudessa. Tourbillon ei pysty tuomaan moiseen asetelmaan enää selkeästi mitattavaa lisäarvoa. Se on enemmänkin harvojen kelloseppien taidonnäyte ja tuo käyttäjälleen jatkuvasti pyöriessään sekä silmäniloa että rahanmenoa.

Eipä silti, vaikka kellosepille tourbillon on valmistettavaksi aina tietynlainen haaste, on viime vuosikymmenten koneistustekninen edistys tuonut teolliset tourbillonit tavallisten kuolevaisten ulottuville.

Tietty tekninen osaamiskynnys on tourbilloneissa siis selvästi noin 15 vuoden aikana ylitetty, sillä esimerkiksi kahteen muuhun horologiseen taidonnäytteeseen, minuuttirepeeteriin tai ikuiseen kalenteriin eivät kiinalaisetkaan ole vielä liiemmälti kajonneet.

”Pyyhkeitä TAGille”

LVMH:n kelloguru Jean-Claude Biverin idea tuoda tourbillon markkinoille rannekellossa aivan uudenlaisessa hintaluokassa ja tyylillisesti yllättävässä kellossa on sitä ominaisinta Biveriä – silkkaa avantgardismia.

Mutta Biver voisi kukkuraksi näyttää pitkää nenää ihan kunnolla, kun tourbillon-häkki istutettiin COSC-kronometrisertifioituun 100 metriin vesisuojattuun kronografiin.

Hi-techistä viestivät kellon kuoren keraami ja koneistossa käytetyt uudet materiaalit. Ranneke on ulkopuolelta alligaattorin nahkaa ja sisäpuolelta kumia. Oivallus lisää vaikkapa hellekesänä rannekkeen kestävyyttä ja käytettävyyttä.

Monissa ratkaisuissa näkyvät yhtymäkohdat konsernin sisarmerkkien Zenithin ja Hublotin kanssa. Ovathan niiden R&D-osastotkin yhdistyneet hiljattain.

Joskus näitä eri kohderyhmille jo hinnoittelullaan suunnattuja brändejä on tiettyjen mallien osalta haastava erottaa toisistaan, ainakaan aihepiiriä tuntemattoman.

Innokkaana Patek Philippe -keräilijänä tunnettu Jean-Claude Biver sai TAG Heuerin ”budjetti-tourbillonin” julkistuksen yhteydessä (2016) kitkerän yhteydenoton itse Patekin pääjohtajalta, Thierry Sterniltä. Shokeerattu Stern lyttäsi Biverin luomuksen ja väitti sen pilaavan sveitsiläisen kelloteollisuuden maineen.

Biver suhtautui kritiikkiin tyynesti ja totesi, etteivät TAG ja Patek kilpaile asiakkaista keskenään, eli mitään ristiriitaa ei synny eikä sveitsiläisen laatukuvan heikennystä olla tekemässä.

Biverillä tuntui riittävän muutenkin seliteltävää ”miten tämä on mahdollista?” -kyselijöille.

Hänen mukaansa kellon koneistonosien koristelusta tinkiminen ja teollisen sarjatuotannon hyödyntäminen tekevät lopputuloksen mahdolliseksi.

Kiinalaisosien käyttöä epäileville Biver vakuutti, että jokikinen kellon mekaniikkaan liittyvä osa on valmistettu Sveitsissä ja TAGin omana inhousena. ”It’s totally Swiss Made”, Biver toistelee ihmettelijöille.

Toki koneistoista puhuttaessa vaikkapa ruuveja tai liipotinspiraaleja harvat brändit valmistavat itse, mutta sveitsiläiseen tapaan ne voivat tulla vaikkapa naapurikylästä.

Toisaalla Biverin tiedetään vastanneen ihmettelijöille kellon hinnoittelusta, että ”tottakai olisimme voineet laittaa silmää räpäyttämättä hintaan vaikkapa 30 000 euroa lisää, mutta me emme tehneet niin, koska meidän ei tarvinnut tehdä”.

Itse asiassa kellon pohjakoneistona toimii kaliiperi Heuer 02, joka on muun muassa nykyisen Heuer Autavian peruskoneisto.

Alun perin kaliiperin koodinimi oli automaattikronografien syntymävuoteen liittyvä lukema 1969, sittemmin CH80,  jonka valmistukseen perustetun tehtaan media-avajaisissa itsekin vierailin Sveitsin Chevenezissä lähellä Ranskan rajaa vuonna 2013.

Tarkoitus oli aloittaa 1969:n valmistus 1887-kaliiperin (edelleen modifioituna myös Heuer 01 -kaliiperiksi myöhemmin kutsuttu) ohessa, mutta muutaman tuhannen koneiston valmistuksen jälkeen tuotanto pysäytettiin odottamaan parempia aikoja.

Näistä myöhemmin 02-kaliiperiksi nimetyistä koneistoista noin tuhannen kappaletta päätyi pian Carrera tourbilloneihin ja tuotannon taas vöyristyttyä valtaosa Heuer Autavioihin.

Nyt tuotanto jauhaa Chevenezissä täysillä ja manufactureksi maltillista hinnoittelua perustellaan suuruuden ekonomialla.

Käykö se sitten?

Otsikon mukaiseen kysymykseen on helppo vastata myöntävästi.

Keraamisen kuoren ja ranteeseen hienosti istuvan rannekkeen ansiosta kuoren isohko halkaisija ei tunnu häiritsevältä. Kokonaisuus on myös kevyehkö.

Kokomusta olemus itse koneistopuolta lukuun ottamatta vaikuttaa näin jälkikäteenkin makuuni nappivalinnalta. Myös takakannen vinkkelistä voi koneistoa tarkastella lasin läpi. Tourbillon-häkki pyörii kiehtovasti kello kuuden kohdalle sijoitetun pikkusekuntitaulun tilalla.

Vetonuppi ei ole ruuvilukittava, vaan toimii pehmeällä vasteella ja kronografipainikkeet puolestaan napakasti.

Ranteen liikkeestä lievästi kuuluva ja tuntuva vetopainon ”wobblaus” on tuttua ETAn valmistamasta Valjoux 7500-kronografisarjasta, vaikkei näillä kahdella ole mitään tekemistä keskenään.

Koska en odota tekniseltä kellolta kuukausien työn vieviä koristekaiverruksia tai ruusukuviointeja, voin todeta viimeistelyn olevan erittäin siistiä ja vähintäänkin linjassa kellon hintaluokan kanssa.

Teollisen viimeistelyn tämän päivän tasoa voi ihmetellä myös vaikkapa Omegan hintavammissa Co-Axial- ja Zenithin El Primero -koneistoissa.

TAG Heuer Carrera 02 T on kaikkinensa uutena tuttavuutena melkoinen pakkaus – tourbillon lisämausteena mieleisessäni sporttikellossa!

Suomalainen kosketus

TAG Heuerin tourbilloneja saa tehtaalla koota vain muutama kouliintunut kelloseppä.

Sitäkin ilahduttavampaa oli COSC-sertifikaatin sarjanumeron perusteella saada selville, että kelloni on koonnut, viimeistellyt ja säätänyt mestarikelloseppä Marko Mäkinen.

Mäkinen on osaltaan erikoistunut TAGin vaativiin luomuksiin ja moni muistaa hänet muun muassa hihnavetoisen TAG Heuer Monaco V4:n taustalta. Carrera tourbillonien valmistuksen ohessa Marko Mäkinen saa edelleen restauroida merkin (Heuer) arvokkaita vintageyksilöitä.

TAG Heuer Carrera 02 T:

-Automaattikronografi tourbillonilla
-Kaliiperi ”manufacture” Heuer 02 T
-Käyntivara 65 tuntia (käytännössä jopa 70 tuntia)
-Käyntitaajuus 28 800 värähdystä tunnissa
-Kuori ja kellonkehä keraamia
-Vesisuojaus 100 metriä
-Etupuolen safiirilasi käsitelty molemmin puolin heijastusta ehkäisevällä AR-kalvolla; myös takapuolella safiirilasi
-COSC-kronometrisertifioitu
-Kuoren halkaisija 45 mm ilman nuppeja
-Tourbillon ns. Flying tourbillon, jonka häkki tehty hiilikuidusta ja titaanista
-Taittolukolla varustettu ranneke alligaattorin nahkaa ja kumia (muita vaihtoehtoja saatavilla)
-Hintaluokka yli 15 000 euroa

Joona Vuorenpää